Talohaaveita

Leikkelin äsken Gyntherin kirjan kaavojen perusteella retrotakin osia olohuoneen lattialla. Jälleen kerran kaipasin isompaan tilaan. Omaan taloon. Ompeleminen olisi varmasti enemmän inspiroivaa ellei ompelemista tarvitsisi tehdä keittiön pöydän ääressä. Jos ompelukone voisi aina olla esillä jossain erillisessä työhuoneessa, jossa voisi ommella häiritsemättä nukkuvia lapsia.

Olen onnellinen täälläkin. Asuntomme on joka tapauksessa melko tilava, valoisa ja viihtyisä. En ole kuitenkaan mikään kerrostaloihminen. Haluan mennä ulos pihalle paljain jaloin nurmikolle. Juoda aamukahvin rappusilla.

Viime syksynä kävimme katsomassa erästä taloa. Se tuntui heti meidän kodilta. Se on edelleen myynnissä mutta hintapyyntö ei ole kohdallaan. Taas tänään kävimme katsomassa erästä taloa, ja tulimme jälleen kerran siihen tulokseen, että ensimmäistä kertaa viime syksynä näkemämme talo on parempi. Se on ollut parempi kuin kaikki muut katsastamamme talot. Näin itseni keittiössä kokkaamassa. Näin poikamme alakerran pikkuhuoneessa, miehen pojat yläkerran huoneissa, itseni ja mieheni olohuoneessa isolla sohvalla ja ystävämme ruokasalissa ison pöydän ympärillä ja puutarhajuhlissa ulkona.

Ostamiskynnys tuntuu kuitenkin korkealta. Pelottaa. Teemmekö oikean päätöksen? Mitä jos talo onkin aivan mätä tai mitä jos se ei tunnukaan kodilta? Jäämme taas miettimään. Ehkä parempi talo tulee vielä vastaan.