Teimme avomieheni kanssa pari viikkoa sitten sushia. Itse asiassa en ollut koskaan aikaisemmin syönyt sitä, enkä edes osannut syödä puikoilla. Ihastuin sushiin heti ja teimme sitä taas tänä iltana. Osaan poimia sushinpalaset lautaselta jo kiitettävästi, vaikka viimeksi meinasi hermot mennä kun se ei tahtonut onnistua.
Erityisiä neliskulmaisia sushiastioita emme omista ainakaan vielä. Mielestäni sushi sopii mainiosti syötäväksi myös Arabian Teema-lautasilta.
Lastenvaatteita myyvien nettiputiikkien alennusmyynnit on jo kutakuinkin koluttu läpi. Jonkin verran on tullut ostettua pojalle vaatteita – kun kerran halvalla (tai ainakin halvemmalla) sai 😉 Pidän erityisesti Urban Elkistä, Småfolkista ja IdaT:stä. Niitä olen ostellut myös käytettyinä Huuto.netistä. Nyt nettiputiikkeihin alkaa ilmaantua kevään ihania uutuuksia ja taas tekee mieli ostella.
Robeez nahkatossut (www.baobabbaby.com)
Näitä olen ihaillut jo pitkään. Jostain syystä apinavaatteet sopivat hyvin meidän pikkuvesselille 🙂
Snoffs body (www.sisukas.net)
Tässäkin on apinoita. Ihanan pirteän värinen.
Snoffs pöllö-haalari (www.sisukas.net)
Tästä väriloistosta tulee iloinen mieli 🙂
Tutinpidike (www.sisukas.net)
Ihanaa retroa. Hienoja tutinpidikkeitä en ole kaupasta löytänyt. Olen miettinyt myös voisiko niitä tehtailla niitä itse…
Urban Elk kesähattu (www.wilmis.com)
Ihana hattu kuumiin kesäpäiviin.
Urban Elk pöllöpaita (www.keltainenkettu.fi)
Urban Elkin uutuuskuosi. Pöllöt ovat kivoja 🙂
Olohuoneemme ikkunassa roikkuvat edelleen jouluksi ommellut tummanpunaiset verhot. Kevättä on jo ilmassa ja olohuoneen väritystä tekee mieli vaihtaa keväisempään suuntaan. Väreistä minua kiehtoo juuri nyt vihreä. Mieltymys Marimekon kankaisiin on luultavasti äidiltä peritty ja olen jo kauan ihaillut Teresa Moorhousen suunnittelemaa raikkaan keväisen vihreää Latvassa korkealla -kangasta.
Marimekon kevään uutuuskankaista pidän myös Eija Hirven Kaakaopuusta ja Kristina Isolan Metsänväestä. Miina Äkkijyrkän lehmäkangas Kevätjuhla on myös hauska, sopisi vaikka keittiöön.
Latvassa korkealla (Teresa Moorhouse)
Kaakaopuu (Eija Hirvi)
Metsänväki (Kristina Isola)
Kevätjuhla (Miina Äkkijyrkkä)
Isoäitini ei ole koskaan heittänyt mitään pois. Hän säästää jopa jokaisen pienen paperinpalasen ja käyttää niitä muistilappuina. Käytettyihin kirjekuoriin hän kerää kissanhiekkapaakut ja vie roskikseen. Monen mielestä tämä on ärsyttävä piirre, koska hän yrittää aina jaella roinaansa muiden taakaksi – ja loukkaantuu jos ei sitä halua ottaa vastaan. Roskikseen hän ei roinaa osaa laittaa. Ellei sitä kukaan huoli, hän tukkii sen takaisin kaappiinsa. Kaiken tavaran säästäminen on sinänsä ainakin ekologiselta kannalta hyvä asia, jokaisen pitäisi vähentää jätteensä määrää, eikä ainakaan heittää käyttökelpoista tavaraa menemään.
Monta kertaa olen kieltäytynyt ottamasta täysin käyttökelvotonta tavaraa vastaan, mutta olen toki saanut häneltä myös paljon aarteita. Meillä on lähes jokapäiväisessä käytössä kuvassa oleva Pehtoori-kahvipannu. Vedenkeitintä emme omista, tämä toimii varsin hyvin siinä tarkoituksessa. Keittiön hyllyä komistaa kolme vanhaa peltipurkkia, joista kaksi ovat isoäidiltä ja keskimmäinen isoisäni siskon perintöä.
Vanhoissa, autioissa taloissa on jotain kiehtovaa. Tänään olimme pitkällä kävelyllä ja päädyimme sattumalta vanhalle kesähuvilalle, jonka rannassa juotiin kaakaota. Tämä oli jo toinen kerta kun päädymme saman huvilan pihaan ihan sattumalta – tai luultavasti siksi etten koskaan muista mikä metsätie vie minnekin.
Joka kerta kun näen vanhan aution talon, minun tekee mieli murtautua sisään nähdäkseni mitä sen sisältä löytyy. Huonekaluja ja tavaroita, jotka muistuttavat menneestä, jota kukaan ei välttämättä enää muista. Mistä sen tietää mitä aarteita seinien sisälle piiloutuu. Katsoessani sisään ikkunoista odotan näkeväni vanhojen verhojen heilahtavan ja usein minulle tulee tunne, että siellä on joku.
Kuvittelen miten ränsistyneellä kuistilla on joskus seissyt pöytä, jonka ääressä perhe on nauttinut iltapäiväkahvia kauniina kesäpäivänä. Villiintyneessä puutarhassa on joskus juossut nauravia lapsia ja rannassa on seissyt pieni soutuvene, jolla on soudettu suojaisalla lahdella.
Vanhoilla taloilla on menneiden aikojen muistoista muodostuva sielu. Uusilla taloilla ei sielua ole, ja luulen, että se on suurin syy siihen, miksen yleensä pidä uusista taloista. Sääli, että näinkin kaunis huvila on jätetty ränsistymään.
Olen muumihullu. Jostain tuntemattomasta syystä pidän kyseisistä otuksista aivan valtavasti. En varsinaisesti kerää muumisälää, mutta sitä on kuitenkin ilmestynyt kotiimme aikamoinen määrä. Lakanoista on sekä Ruusumuumi että Satumuumi, pojalla on jo Nuuskamuikkus-, Hattivatti- sekä Haisulipehmot, kaapeista pursuaa muumikankaita. Muumimukeja on kolmattakymmentä, myös vanhempia tosi arvokkaita sellaisia. Arvokkaimmat koristavat kirjahyllymme lasikaappia. Muut ovat päivittäisessä käytössä ja niistä tarjotaan myös vieraille kahvit. Kaupoissa ihailen muumitaloa, -laivaa ja -majakkaa. Ne hankitaan pojalle aivan varmasti heti kun pienet osat eivät enää uhkaa joutua kurkkuun. Tai no – voisin hankkia ne vaikka heti itselleni. Mutta mistä sen tietää, poikahan voi vihata muumeja. Mitä sitten tehdään jos hänelle kelpaavat vain Prätkähiiret ja Hämähäkkimiehet?
Pidän kirppareista. Ja kankaista. Viimeksi löysin retrot lastenverhot ja Finlaysonin 70-luvulta peräisin olevasta kankaasta ommellun pussilakanan. Pussilakana on niin hieno, että kelpaisi vaikka seinälle. Verhot jäävät odottamaan päivää, jolloin saan ripustaa ne poikani huoneen ikkunaan. Sitä varten pitäisi ensin löytää talo, josta hänellekin löytyisi oma huone.
…tämän. Puen poikani mielelläni retrohtaviin vaatteisiin. Tätä Me&I:n sammakkohaalaria olen kytännyt Huuto.netissä jo jonkin aikaa. Nyt se löytyi. En kehtaa kertoa hintaa. Niin ihana, että oli pakko saada hintaan mihin hyvänsä 😉
Olen jo jonkin aikaa seurannut ihania blogeja ihanista luovista ihmisistä, käsitöistä, kauniista esineistä, sisustamisesta ja lapsista. Juuria sellaisia blogeja, joita haluaisin itsekin kirjoittaa. Itse olen bloggaillut vuoden verran raskaudestani ja syntyneestä lapsestani, mutta tuntuu että haluan kirjoittaa muustakin kuin kakkavaipoista ja imettämisestä.
Omien kestovaippojen väsäämisen myötä innostuin ompelemisesta, ja tarkoituksena on ainakin yrittää ommella puolivuotiaalle pojalleni jotain. Hyviä kaavoja, ja toivottavasti helppoja, löysin Ottobre-lehdestä. Aioin yrittää ainakin tällaista:
Mamin maailma - Mamis värld 
